My worst fear ever

Would be if I never get to tell you how much I love you to your face.

How can someone be in so much pain and still be so happy at the same time?

To tell the tale of Us.

We created a kingdom and
in this kingdom we both
rule right next to each
other.

So far away

No more holding it in
How many years can I pretend
And nothing ever goes the way it should

No more sitting in this place
Hoping you might see it my way
Cause I don't think you ever understood
That what I'm looking for are the answers
To why these questions never go away

No more waiting for the end
Of everyday that I will spend
Wishing that I only had a choice

No more pushing it away
Cause I'll be busy watching things go my way
Never looking back on this anymore
Cause what I'm looking for are the answers
To why these questions never go away

I've been changin' but you'll never see me
Now I'm blaming you for everything

I'm so far away

Hey, hey, watch me wave
Goodbye to yesterday
Nothing left in my way

Hey, hey, I've been saved
With sun shining on my pain
Getting me through this day

Hey, hey, watch me wave
Goodbye to yesterday
Nothing left in my way
Feels so good say

I'm so far away
I've been changin' but you'll never see me now
I'm so far away
Now I'm blaming you

I'm so far away

Truth about life

I’ve been looking for a long time

Answer to but one question

What do I want in this life?

Today I finally know what I’ll do

I want to leave and want to return

I want to pout and hug for long

I want to work and always be on vacation

I want strange and something complete of my own

I want to be left alone, I want a family

To be right, to make a mistake

I want to sleep in and stay up late

I want to hate and I want to worship something

I’ve solved a great mystery

I know what I want from life

I broke the chains of living

That’s how I figured out this thing

I want dark, I want light

I want steaming hot, I want lukewarm

To taste sweet and to eat salty

I want to spit and I want to lick

I want everything and nothing at all

To find a way to west and go to east

I want to be there, I want to be here

In pouring rain and under the blazing sun

I want to live in the country, the city

Be a mouse, a wild cat

I want to be a strong man, feel like a woman

Stand out of crowd, to be like everyone else

I want to be iron, I want to be a willow

I miss the sun, but also the moon

I want to built something, put something into pieces

I want to remember it all, and forget so much

It’s good to know what you want

To be in terms with things to come

Otherwise you’re left empty handed

With a life you did not live.

THANK YOU FOR BOOKING WITH RYANAIR

GOING OUT
From Tampere(TMP) to London Stansted(STN)
Mon, 22Oct07 Flight FR2195 Depart TMP at 22:55 and arrive STN at 23:45



COMING BACK
From London Stansted(STN) to Tampere(TMP)
Sun, 28Oct07 Flight FR2194 Depart STN at 17:50 and arrive TMP at 22:30



O_O

Tämä on jo pelottavaa.... Englanti odottaa. Ja toivottavasti eräs tietty henkilökin ;)

And today we have....

Okay, I'm gonna do this one in english, so that maybe, just maybe someone special could read it too... :)

People, I'll give you a name and a title: Steven Hall: The Raw Shark Texts (suom. Haiteksti)

If you dont read that much books in your lifetime, I recommend this is one of those books that you do. Think of it like having mind blowing sex: it start interesting, slows down a bit, then paces up again to finally ending with gigantic orgasm. That's how I feel about this book.

It might be hard to read at some points but also when it starts diving into your mind it goes deep.

Im not going to give anything away, but check out this video where the author is talking about the book: http://www.youtube.com/watch?v=oRUBJ9N5Chg

I hope you decide to read it and like, for me personally, it was one of the best reading experiences of all times :)

Looking forward to the movie and more books from Steven Hall.

<3

Mistä tietää

...olevansa säälittävä nörtti?

Kun odottaa joululomaa vain sen takia että on päättänyt pitää Gundam Seed ja Gundam Seed Destiny-maratonin silloin... TAAS!

6 aamua töitä jäljellä. Olen niin valmis menemään takaisin kouluun.

Olen käyny katsomassa Transformers-leffan kaksi kertaa. Ekalla kerralla oli ihan hyvä, mutta toisella kerralla huomasi kuinka paljon tuubaa elokuvaan oli ängetty. Little less humor, little more autobots, pls. Optimus Primella on vaan niin äijä-ääni.

Isona ostan vanhan romun Camaron ja annan sille nimeksi Bumblebee.

Ehkä panisin, ehkä en olisi panematta!

Oi joi, Jet Black olisi aika helmi äijä saada... Pitänee jatkaa päiväunelmointia.

Helmistä puheenollen, Dinah Washingtonin biisit on rautaa. Mad About the Boy ja Goodbye, ihan nousee iho kananlihalle kun noita kuuntelee. Joillekin se luoja on suonut ääntä.

Kauheesti töitä, ei millään jaksais. Paska duuni paskalla palkalla, mutta kun on suotu syntymälahjaksi aimo annos työmoraalia ei mitään osaa tehdä vasemmalla kädellä. Astioiden tiskaamisessakin pitää mennä äärimmäisyyksiin. Liukumaan on kertynyt plussan puolelle parin työpäivän verran. Että repikää siitä.

Tarvitsen tosimiehen... cowboyn... Jetin... mmmmmmmmmhhhhhhh.... :DDDDDD

edit: (Jos olis mies jonka nimi olis oikeasti Jet, ja sen kanssa joutuis käyttämään englantia... sit kun olis ollu kauan ilman... no, ju nou... seksiä (tihihii!), voisi sanoa ett: "I'm suffering from Jetlack...". Tajuutteko, tajuutteko?! Vähän niiku jetlag, muttei sinnepäinkään! Haha hahahahahaaaa.... ha ha... haa. Okei, tosi huono....)

Helvetin jazzit

Pitää vielä erikseen mainita, ett Porin Eteläranta meni tänään kiinni kun surkimukset tarvitsevat VIIKON jazzkadun rakentamiseen. Onneksi ei tarvitse sinnepäin edes pieraista nykyään. Tajusin tänään että kun kulkee tänne uudelle kämpille töistä ja koulusta, niin ei tarvitse edes mennä keskustan ohi, saati poiketa.

Hankkikaa joku The Seatbelts soittamaan jazzeille niin lupaan olla eturivissä kuuntelemassa. Tai oikeastaan Sly and the Family stone kyl vähän houkuttelis. Mutt ei, jazzeja ei tueta.

Paska, muistin juuri että pitäähän mun verstaalle mennessä pyöräillä keskustan kautta. Voi vee... :D

The real folk blues..... Buaaaaah!

Ettei unohtuisi

Voisi tätäkin blogia muistaa välillä. Kiirettä on pitäny.

Uusi kämppä, tavarat purettu 99,9%-sesti. Tai kaikki on purettu, paikoilleen laittaminen puuttuu muutamalta jutulta.

Eka viikonloppu muuton jälkeen kun pääsee vähän vapaalle. Nettikin alkoi toimimaan maanantaina, ilmoittivat siitä ensin puhelimitse ja vielä tekstiviestilläkin, vaikka tällainen nörde oli tietty heti maanantaina töiden jälkeen boksin kanssa testaamassa joko dsl-valo syttyisi. Ja syttyihän se.

Death Notekin päättyi viime viikolla. Aika tyhjiön jätti. Loppu oli helvetin kaunis, vaikka vituttaakin että Light kuolee lopussa. Tiedossahan tuo oli. Koittakaapa tehdä yhtä nerokas sarja perässä. I dare you.

Aah, gigan verran Cowboy Bebop musaa koneella, pizzaa ja kokista. Ei voisi perjantai paremmin sujua. Paitsi että väsyttää ja kiukuttaa. Oh well, it could be worse...

BTW, hyvää Runon ja suven päivää. Ehkäpä joku kiva pätkä Eino Leinoa tähän loppuun...

En toveria tielleni tahdo
Mut jollakin jos sama mieli palaa,
hän kulkekohon sinne ja minä kuljen tänne,
ja kummallakin virehessä olkoon jousen jänne.
Voi olla että yhteen me metsätiellä tullaan -
silloin nuoli viuhahtaa tai tullaan ystäviksi.

Pätkä Eino Leinon runosta Minun tieni

A Grain Of Sand

If starry space no limit knows
And sun succeeds to sun,
There is no reason to suppose
Our earth the only one.
'Mid countless constellations cast
A million worlds may be,
With each a God to bless or blast
And steer to destiny.

Just think! A million gods or so
To guide each vital stream,
With over all to boss the show
A Deity supreme.
Such magnitudes oppress my mind;
From cosmic space it swings;
So ultimately glad to find
Relief in little things.

For look! Within my hollow hand,
While round the earth careens,
I hold a single grain of sand
And wonder what it means.
Ah! If I had the eyes to see,
And brain to understand,
I think Life's mystery might be
Solved in this grain of sand.

by Robert W. Service

Huomaan itselläni pakko-oireita, kun uusimman Death Noten subatun jakson ilmestyminen on myöhässä.

Argh. Addicted, totally.

Mikami Teru kicks ass. More than ever.

Your Viking Name is...

Ásta Strongbear

(Well, actually, that wouldn't really be your name -- since you're female, your name would be something like "Ásta Björnsdottir". But this is the twenty-first century, and you want to be known for who you are, not for who your father was, right? Right.)

Your Viking Personality: You're a fearsome Viking, but you aren't completely uncivilized. The other Vikings make fun of you for that. You have a thirst for battle, and tend to strike first and think later. You might be able to hold your own on the battlefield, but you're no "berserker".

A long sea voyage aboard a Viking longboat would be difficult for you, but you might be able to manage it. You possess some skills which other Vikings respect.

You don't have a lot of tact, so it's lucky Vikings never cared much for diplomacy. You sometimes come off as a bit of a snob. Vikings are not snobbish people -- they either like you, or they kill you. Try to be more like a Viking.

http://www.thequarter.org/Media/VikingName.php

Illalla

Minä katselen illan taivasta
ja muistelen tyttölasta.
Minä tahtoisin, tyttö,
sun temmata pois turhasta maailmasta.

Sulle tahtoisin keväästä laulella
ja kertoa taivahasta,
yön tähdistä, päivän paisteesta
ja kaaresta korkeasta.

Minä tahtoisin, että sa kaipaisit
mun kanssani korkealle!
Ja että sä uhrata tahtoisit
mun kanssani taivahalle
elos nuoren kukkaset kaunihit,
et turhalle maailmalle.

Eino Leino

Kierrätettyä kamaa

Otin tämän irc-galleriasta Zomby_Woof nimiseltä käyttäjältä, oli muutenkin ihan hyvää juttua hänellä... Tämä jotenkin iski tänä iltana eniten:

----------------------------------------------

Kuuri palautumiseen, turhautuneille median uhreille;

Laittakaa nettiyhteys vaatekaapin uumeniin pariksi viikoksi. Siitä se alkaa.
Olkaa yksin. Lueskelkaa hyviä kirjoja, ostakaa sipsiä ja dippiä.

Älkää katsoko tosi-tv juttuja tai muita kaupallisten kanavien hömpötyksiä ja sarjoja. Jos telkkaria haluatte katsoa, katsokaa YLEn kanavilta hyviä dokumentteja aamuisin/iltaisin/öisin. Sellaisia rauhallisia joissa tavalliset ihmiset kertovat elämästään/jotain historiallisia/tiededokkareita.
Käykää ulkona kävelyllä, metsässä. Tai yöllä kaupungilla. Katselkaa tähtiä. Pelatkaa lautapelejä kavereiden kanssa, jos niitä kavereita sitten kaipailette.

Toimii hemmetin hyvin. Tämän kuurin jälkeen ootte ihan uusia ihmisiä. Pointtina on saada perspektiiviä elämään ja lopettaa vähäksi aikaa informaatiotulva ja LOLien kirjoittelu irkeissä johon teitä ei ole suunniteltu.

-------------------------------------

Kiitän ja kuittaan.

Aamun kirkkaat tunnit

"Ilo ilman alkoholia on teeskentelyä"

Voisitko yhtyä tuohon?

Minä en. Hirmu surullista tää nykymeno mun mielestä. Alkoholin kulutus on tänä päivänä yhteiskuntamme arvostuksen mittari, mitä enemmän pystyt juomaan, sen suurempi sankari ja julkkis olet. Jos et juo, sinussa on jotain vikaa. Niin kuin minussa ilmeisesti. Huoh.

Älkää käsittäkö väärin, kyllä minäkin alkoholia juon. Todella harvoin vain. Noin kaksi kertaa vuodessa, tämän vuoden osalta kiintiö on siis täynnä, eikä mitään tarvetta kasvattaa noita juomakertojen määriä. Huoh.

Sanotaan nyt se selvällä suomen kielellä: äitini on täysi alkoholisti ja pilleristi. Hän on sitä aina ollut ja tulee sitä olemaan. Joskus jossain tunnustuspalstalla eräs nainen, ikäiseni, kirjoitti kuinka hän odottaa alkoholistiäitinsä kuolemaa. Kuin myös. Nyt en ole puhunut äitini kanssa pariin kuukauteen, viimeksi taisin huutaa hänelle että haista sinä huora vittu, tapa itsesi niihin viinaan ja lääkkeisiin, EVVK. Yritti se tossa syntymäpäivänä soittaa, mutta en viitsinyt masentaa itseäni vastaamalla. Huoh.

En minä sillä, että alkoholi tekisi ihmisestä automaattisesti juoppoa tai alkoholistia. Kai se on tämä yleinen alkoholimyönteinen kulttuuri, jota inhoan. On ihan okei olla sellaisessa olotilassa ettei järkevää lausetta saa suustaan aikaiseksi. Itse yritän olla kännispäiten mukava ja pitää hauskaa, mutta oikeasti vituttaa ne ihmiset jotka tarvitsevat kuningasta ollakseen oma itsensä ja seurallisia.

Ja sitten tämä jatkuva viinan/kaljan ostaminen/kittaaminen. En ole koskaan ymmärtäny ns. tissuttelua. Okei, saunakalja nyt vielä menee ymmärrykseen, mutta että pitkin päivää vedetään joku tölkki tunnissa ei mene. Tiedän, olen helvetin tylsä ihminen, mutta kun minä en jaksa edes limpparia tissutella, niin miksi alkoholiakaan. Vesi on mun juomani, parempaa en ole vielä löytänyt. Vaihtaisin kaikki mehut, limpparit ja muut juomat vaikka heti kannulliseen lähdevettä. Loppuelämäkseni. Oikeasti. Vaikka tykkäänkin punaviinin mausta. Mutta senkin vaihtaisin.

Monet kertovat kuinka hauskaa kännispäiten on ja kuinka kaikkea hienoa tapahtuu juuri silloin, ei suinkaan selvinpäin. Vaihtaisin meluisan baarin milloin tahansa lenkiksi koiran kanssa tähtitaivaan alla. Olen niin aika usein tehnytkin. Niinä harvoina kertoina kun olen kotiin tullut baarireissun jälkeen, hienointa on lähteä koiran kanssa lenkille. Upeimmat kokemukset elämässäni olen kokenut luonnon läheisyydessä. Siinä jää Irinan "helvetin-hieno-keikka" aika nopeasti kakkoseksi. Tai kolmanneksi. Tai yleensä hännänhuipuksi.

Kuten sanoin, monesti minua on haukuttu aika tylsäksi ihmiseksi. Monet ovat sanoneet että vaatii kovaa luontoa olla juomatta hyvässä seurassa jossa kaikki muut ovat nuppi sekaisin. Ei ole minun päänsärkyni eikä krapulani. Sisäisesti nauran räkäisesti teitä känniset ihmiset. Arvostukseni teitä kohtaan on aika pohjalukemissa. Äitini sanoi aika osuvasti jouluna kun kävin siellä piipahtamassa: "Minähän juon jos minä haluan". Totesin siihen että selvä, tee mitä haluat, mutta mun ei tarvi sua kännissä sietää. Sen jälkeen olenkin alkanut kutsumaan äitiä etunimellä enkä sanalla "äiti". Aika raakaa, mutta ei mulla ole enää äitiä.

Galleriaa ei tarvitse kauan selata läpi kun löytää kuvia siitä miten paljon viinaa joku on hankkinut edelliseltä laivareissulta tai kuinka monta koria kaljaa oli varattu pienen porukan juhannusjuhlaa varten. RMJ'ssä kun olin yhden juhannuksen töissä portilla järkkärinä, kaikkein hämmästyttävintä oli, miten pieneen autoon saadaan mahtumaan niin paljon viinaa. Muulla ei ollut väliä, ei majoituksella, teltoilla, omilla henk. koht. tavaroilla, kunhan oli auto jolla päästiin paikalle, auto parkkiin, viinat esille ja sitten voikin laittaa aivot narikkaan kolmeksi päiväksi. Minkä vitun takia? En mä ymmärrä, oikeasti. Mitä kaikkea sillä rahalla jonka on viinaan laittanut voisikaan tehdä? Minä keksin kyllä miljoona parempaa tapaa tuhlata rahansa.

No mutta, jokainen tyylillään ja tavallaan. Minä en ole mikään tuomitsemaan. Kaverit on kavereita vaikka joisivatkin. Olen kyllä aika törkeyksiä saanut kuulla kännisiltä ihmisiltä kun selviää ettei minuun pahemmin tuo ilojuoma uppoa. "Kyllä asia on niin, että alkoholistien lapsista tulee itsestäkin alkoholisteja." Kohtaloni on siis sinetöity, ainakin tämän tutun mukaan. Tai ehkä hän yritti helpottaa omaa oloaan, hänen vanhempansa ovat alkoholisteja ja hän itse juo n. 3 kertaa viikossa. Niinpä.

En koe menettäneeni mitään kun en ole juonut ja ollut kännissä pitkin kyliä ja maailmaa. Uskon silti kokeneeni paljon ihmeellisiä asioita, joista toiset eivät ole kuulleetkaan. Lähinnä siksi, etten ole ollut kännissä ja kaikki muut ovat olleet.

I'm sad and nobody understands why.

Jou mata mou

Inspiroiduin kirjoittamaan kun ilmeisesti joku täällä käy näitä lukemassakin. Jei.

Pakko sanoa. Death Note on _paras_ anime-/mangasarja ikinä. Piste. Tästä asiasta ei keskustella. Tutustukaa hyvät ihmiset ihmeessä, jos englanti ei ole ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tälle sarjalle ei voi antaa kuin ylistyssanoja.

Suurimmat jutut mitä viime aikoina on tapahtunu liittyy töihin ja kouluun. Lähes varma kesätyöpaikka Porin Corenson labrassa meni sivu suun, ja asiaa on ihmetelty lukemattomien ihmisten kanssa kovaankin ääneen. Henkilökohtaisessa arviointitilaisuudessa kehuivat vielä Corenson kaikkien aikojen parhaimmaksi harjoittelijaksi, sitten ilmoitetaan että kesätyöpaikka annetaan vakinaisen työntekijän lapselle jolla ei ole minkäänlaista alan koulutusta. Siis mitä vittua? Tuo kysymys on esitetty aika moneen kertaan viime aikoina. No, on mulla toinenkin koukku tuonne Corenson suuntaan, jos nyt nappais, jää nähtäväksi.

Olen tänään virallisesti taantunut takaisin teini-ikäiseksi. Ostin teinivaatekaupasta hupparin, á 69,90€. Seittämänkybää hupparista, saa luvan kestääkin seuraavat 70 vuotta. Mutt ku siin on niin ihkut kissankorvat siin hupussa, ja se on muutenkin niin kawaii ettei oo tosikaan. Nosti muuten itsetuntoa kun huomasi mahtuvansa tommoseen teinirättiin, höhöö.

Olin kunnolla kipeenä tuossa mennä viikonloppuna. Maanantaina menin päivystykseen, maailma pyöri siihen malliin ympärillä että koko sen pari tuntia jonka odotin sille vitun pervolääkärille pääsyä, makoilin kärryillä etten olis tippunu tuolilta tajun lähtiessä käpälämäkeen. Sitten se puoskari sanoo ettei minua mikään vaivaa ja passittaa kotiin kahden päivän saikun kanssa. Kiitos, suomalainen terveydenhuolto, 22 euroa siitä ilosta että lääkäri näki mun tissit. Vitutti, rankasti.

Jee, ei kai tässä ihmeellisempiä. Paitti että katanat tuli, kuvia saatte sitten joskus. Pääsiäisen saan/joudun viettämään yksin, kunhan saan kyydin porukoiden kämpälle niin ryöstän sieltä auton. Tai käyn ainakin rääkkäämässä saunaa. Ruokaakin ryöstäisin, elleivät olisi ottaneet kaiken mukaansa, hehee.

Btw, olen taas vuoden vanhempi ja tyhmempi. Oikiasti. Mutta onneksi te kaikki tulette samaa vauhtia perässä ^_^

Laborantti-wannabe

Juu, että semmonen viikko. Suokaa anteeksi, olen aika tukevassa humalassa tällä hetkellä, mutta haitanneeko tuo. Piti vähän nollata viikon jäljiltä...

Tosiaan, on tullu raadettua kuin pieni eläin työn, koulun ja kodin väliä. Silloin kun tuntuu, että voisi mennä töistä suoraan kotiin nukkumaan, pitää vielä mennä tuota matikkaa vääntämään iltalukioon. Eipä silti, itse olen tieni valinnut. Eikä se ole oikeasti vielä niin vaikeaa miltä ensinäkemältä vaikutti. Okei, okei, yksi kurssi on nelosena, mutta siihen tulee muutos joskus tulevaisuudessa. Matikka on ihan kivaa, saas nähdä miten kokeessa taas käy.

Piti tänäänkin (eilen) ottaa vain vähän viskiä Annan kanssa mutta homma karkasi vähän käsistä. Nyt meinaa painua silmäluomat jatkuvasti kiinni, mutta koitan pysyä vielä hereillä hetken verran. Töissä oli kaikenlaista, lähtien huonoista labramestarista huonoon harjoittelukaveriin, jonka nimen jätän armollisesti julkaisematta.

Mutta mutta mutta.... Siis päivän kohokohta oli kun sain pakkorakastaa erästä suosikki-ihmistäni. Olen ihastunut ihan avoimesti, vaikka ei ko. ihmisestä olisikaan mitään hyötyä poikaystävänä, mutta seksileluna voisin häntä pitää. Hyvä perse, that's all I need.

Corporate Avenger kuullostaa taas kerran helvetin hyvältä musiikki-vaihtoehdolta.

A pig is a pig is a pig.

Miettittiin Annan kanssa alkoholiongelmia, parisuhteita ja työharjoittelua tänään (eilen). Taas tuli paljasteltua, mutta ei tarpeeksi kuitenkaan.

And it all comes down to this
That a pig is a pig is a pig is a pig.
And they want to rule the world, but they can't have me.
Cuz I don't need this body.

Tais vaihtua fontti kun kopi-pastetin tän. Höh, hassua. Mutta minä osaan olla rehellisesti kännissä. En silti tykkää typöistä. Or whatever.

Ei kai mulla muuta. Pärjäilkää. :D

Cuz I don't need this body.

Hayao Miyazaki

Katoin pitkästä aikaa Liikkuvan Linnan. Taidan nähdä ensi yönä pornounia Haurusta. Ah... <3

Pakko kertoo

Näin varmaan ensimmäisen pornoanimeunen. Minä ja Death Noten Light Yagami. Kyllä kyllä kyllä :D Tätä lisää...

Edit: Ja kyseessä oli nimenomaan animeversio, ei mangaversio. Niissä on eroa. Ja oletteko huomanneet kuin koko sarja meni ihan paskaksi sen jälkeen Light päästi Ryukin menemään? Paitsi että sen yhtiön (mikä nyt sitten olikaan nimeltään) yksi johtaja, se pitkätukkainen on aika hottis.

Kyllä, elän pahassa puutteessa.

Lukeminen kannattaa aina.

Luulin jo pitkään, että Jörn Donner on valehdellut mulle, kun Suuri Suomalainen Kirjakerho (tuttavallisemmin SSKK) on suoltanu kuukaudenkirjoinaan aika kakkaa tavaraa viimeisen yli puolen vuoden aikana. Ainoa poikkeus oli tossa joulun alla kun oli Torey Haydenin kirja KK-kirjana, mutta samassa tarjouksessa oli joku toinenkin kirja, joten jälleen kerran peruutin ja jäin ihmettelemään kuka noita kirjoja oikein valitsee :(

No viime kuussa oli KK-kirjana Ron McLartyn Polkupyörällä Ajamisen Taito, jota olen odottanut ilmestyväksi, ou jee. Ei tarvinnut perua. Ihmettelin että nyt on jossain jotain mätää kun näin halvalla laittavat hyviin materiaalia jakoon. Ei tämä voi näin jatkua.

Ja vielä mitä! Maaliskuun kuukauden kirjana on Toreyn Haydenin Aavetyttö! Takuuvarmaa laatua siis tiedossa. Tykkäsin ihan hirveästi Haydenin kirjasta Hiljaisuuden Lapset, nainen kirjoittaa miellyttävällä tyylillä. Pisteet siis SSKK'lle kirjavalinnoista.

Muutenkin tullut luettua ihan laatutekstiä viime aikoina, mm. Maxence Ferminen Lumi, Richard Bachin (Lokki Joonatanin kirjoittaja :)) Seuraa Minua, Eino Leinon runoja ja yksi Dostojevski odottaa hyllyssä, en koskaa oikein päässyt vauhtiin Rikos ja Rangaistuksen kanssa, jos tämän Vanhan Ruhtinaan Rakkauden kanssa kävis toisin. Seuraavaksi olen ajatellut metsästää käsiini Leo Tolstoita, venäjä on siis yksi kirjallisuuden mielenkiinnon kohteeni tällä hetkellä. Niin, ja kuten aikaisemmassa blogimerkinnässä mainitsin, yritän perehtyä Kalevalaan vähän paremmin, vähän harmittaa kun on jäänyt aukko sivistykseen sille kohtaa.

Sanomattakin on selvää, etten voi ymmärtää ihmisiä jotka eivät ole koskaan lukeneet yhtään kirjaa elämänsä aikana. Ette tiedä mitä menetätte. Tai koska todennäköisesti omaatte heikon mielikuvituksen, ei teidän tarvitsekaan tietää mitä menetätte. En oikein arvosta.

Lukeminen kannattaa aina. Jörn oli oikeassa.

Ostin taas kirjoja

Luin Anna-Leena Härkösen kirjaa Loppuunkäsitelty ja tietenkin rupesin parkumaan. Sanoisinko että ytimekäs ja rehellinen kirja.

Ostin Kalevalan, jee. Nyt voin yrittää sivistää itseäni.

Hiihtoloma summary

Hiihtoloman suhteen viimisiä viedään. On tullut liikuttua ja maattua kotonakin, aika hyvin olen mielestäni viettäny lomani.

Lenkkeilemässä käytiin Annan kanssa maanantaina ja keskiviikkona, maanantaina käytiin korvessa Tammen tilalla ja paistettiin makkaraa, keskiviikkona, pitkällisten pähkäilyjen jälkeen lähdin Annan kanssa Vähäraumalle, kävellen (!), Lottaliinaa katsomaan. Tietysti joka päivä pari-kolme lenkkiä Niikeron kanssa lisäksi.

Piti lähteä Espooseen mutta en sit lähtenytkään, toisaalta ihan hyvä juttu etten lähteny.

Kirjojakin on tullu luettua. Les Bijoux-manhwasarja tuli jälleen kerrattua, ja ah aina niin ihania Eino Leinon runoja lukaistua. Paikallisessa EuroIhme-liikkeessä (tms.) oli loppuunmyynti ja sieltä nappasin pari oikein mukavaa opusta Aasian kulttuureista ja nykyajasta puoli-ilmaiseksi mukaani. Oli siellä Kalle Päätalon kirjojakin surkuteltavan 3,5 euron hintaan, mutta kunnioituksesta kirjailijaa kohtaa, minusta niistä pitäisi maksaa vähän enemmän. Jätin kirjat siis muiden ihmeteltäväksi kauppaan :D Veikko Huovisen uusin houkuttelisi ostaa, mutta ei oo ylimääräistä tällä kertaa, ja seuraava kirjahankinta on varmasti pitkän matikan kirja. Taas. Huoh.

Muita hyviä ostoksia tällä viikolla oli Pick'n'Payn tarjouksessa olleet teepaketit, Earl Greytä lähti mukaan pari pakettia. Ja muitakin teelajeja. Muah. Olen teeriippuvainen.

Musan kulutus on pysynyt samana, mutta olen taas kallistunut länsimaisen musan kulutukseen. Billy Talentilla on muitakin hyviä biisejä kuin Fallen Leaves, näemmä. Placebota yritin kuunnella, pari hyvää sieltä löytyikin mutta noin yleisesti ottaen bändi ei ainakaan vielä saa minusta fania. Vielä :D En koskaan ymmärtänyt Oasis-yhtyeen päälle, ja jotenkin Placebo kuullostaa niiiiin Oasis-wannabeeltä, ehkä siinä syy miksei napannut. Miksi sitten kuuntelin Placebota? No kun se yks kuuntelee kans, piti tutustua sen takia tarkemmin ;D

"Peto on minun armaani, vaan peto soma,
ei tahdo hän olla pyytäjän oma,
hän tahtovi tulla, kun hällä on mieli,
ei silloin kun kutsuu lempijän kieli,
jos väistyt, hän seuraa,
jos hyökkäät, hän haihtuu,
jos etsit, hän elämän-murheeksi vaihtuu,
hänet parhaiten voitat, kun suot hänen mennä,
et itkuas näytä, et vastaansa ennä,
hän kärsiä tahtoo ja onneton olla
ja yöstänsä tummasta syliisi tulla."

Katkelma Eino Leinon runosta Hyvä Peto

Sopi jotenkin minuun. Omasta mielestäni ainakin.

"See you at the bitter end"

Tässä elämä on

Oma kallis ja tarpeeton.

Lääkäritäti lähetti taas papaan. Jälleen saa jänskätä jos se ei sittenkään olis kysta.

Ei saisi lukea noita lääkärisivuja, tässähän tulee ihan luulosairaaksi. Pitää varmaan kuunnella Placepoa :D

Avaruus-ajattelua

Kämpässäni on musta aukko, jonka sijaintia en ole vielä paikallistanu. Viime aikoina olen huomannu monien tavaroiden kadonneen mystisesti.

Tai sitten päässäni sijaitsee varhaisdementia.

Työn iloa

Jahas, nyt alkaa työharjoittelu tulemaan uniin...

Olin mäkkärin tiskillä ja tilasin hampurilaisaterian, hampurilainen ilman tärkkelystä. Myyjät katsoivat vähän aikaa ja kysyivät tiedänkö millainen aine tärkkelys oikein on. Vastasin että tietenkin, mähän olen kartonkitehtaalla töissä, kyllä mä nyt tiedän mitä tärkkelys on :D

Siinä unessa rupesin jo itsekin miettimään että mitä vittua mä oikein meinaan... he hee.

After nine days I let the horse run free

You see I've been through the desert on a horse with no name
It felt good to be out of the rain
In the desert you can remember your name
'Cause there ain't no one for to give you no pain

Kaikkea sitä on taas sattunu. Ei aina tarvisi sattua.

Mutta kun sattuu kumminkin :(

Se nainen on sairas. Ja omaksi äidiksi pitäisi vielä kutsua.

Ei oo järkee, ei oo järkee. Minulla ainakaan kohta.

Kuole ämmä pois.

Voe itku :'(

Pitikin löytää noiden ämppärien joukosta Linkin Parkin biisi My December.

On ihan orpo olo.

Kyllähän noita tuttuja tässä ympärillä riittää, mutt kun kiva kun joku joka olis mulle tärkee ja jolle mä olen tärkee, tulis, halais eikä päästäis irti. Nyt tuntuu että koko ajan pitää olla varuillaan, koko ajan puolustamassa omaa olemassaoloaan.

Ja tämän ihmisen pitäisi olla vapaa, miespuolinen, katseenkestävä eikä mikään idiootti (Eikä haitaksi olisi jos hän olisi söpö animepoika tai pitkätukkainen bishi ;DD). Mun oma. Kokonaan.

:'(

Jestas te miehet ootte idiootteja. Joskus ainakin. Mutt niin ollaan me naisetkin.

Ekologisuus, perseestä vai ei?

Tupsahti sitten maakuntalehtikin luukusta, vaikka en ole ko. lehteä edes tilannut. Joskus kauan sitten äitipuoli lahjoitti muutaman kuukauden tilauksen, mutta sekin loppui kun sanoin ettei kiinnosta lukea.

Ensimmäiseksi iski kaikki se vaivannäkö mieleen: kuinka paljon töitä on tehty ensinnäkin kaiken tuon paperimäärän eteen, sitten toimittajat ovat kirjoittaneet jutut, kuvaajat ottaneet kuvia, lehti on taitettu ja painettu, lehdenjakajat ovat yötä myöten kiertäneet tätä kyläpahasta, sitten minä jätän koko paskan lukematta ja joudun vielä kiikuttamaan lehden paperikeräykseen. Onhan se totta, että lehti työllistää varmasti monia ihmisiä, ei siinä mitään pahaa ole, mutta on jotenkin tuhlausta kantaa se minun luukustani sisään. Voi puuparat joita tähänkin lehteen on käytetty.

Argh, jostain syystä otan kauheesti stressiä kun saan sanomalehden :D

Aamun ajatuksia

Lueskelin tuossa juttua Italian jalkapallohulinoista ja kuinka niin monet tahot ovat haluttomia tekemään mitään, ja ihmisiä kuolee.

Ei saisi yleistää mutta kaikki italialaiset joita olen tavannut ovat tavalla tai toisella todella idiootteja. Niin kuin nekin kaverit jotka olivat ammattikorkeassa samaan aikaan opiskelemassa. Kävivät sängyssä _jokaisen_ meidän luokkalaisen tytön kanssa, minuakin yrittivät mutta voin rehellisesti sanoa kaverin lähteneen taksilla kotiin... ilman seksiä :) Ja kyllä, hänellä oli tyttöystävä Italiassa.

Joskus muinoin julkaistiin tutkimus jossa väitettiin suomalaisten aivojen ja ajattelukyvyn pehmenneen koska käymme saunassa. Tämän perusteella lämpimissä maissa asuvat ovat ajattelultaan todella pehmeitä. Mitä, minä vain kerron faktoja! Tutkittu juttu. Jatkuvat lämmössä oleminen ei voi olla hyväksi aivoille, käyttäkäämme saapasmaata malliesimerkkinä. Turkki tulee hyvin perässä. ;)

En ole rasisti, en voi vaan sietää tyhmiä ihmisiä. Tai italialaisia. Tai turkkilaisia.

Mutt silti, tullaan toimeen, sinä pysyt poissa minun tontiltani ja minä pysyn poissa sinun tontiltasi, ollaan ananas ja kookos, mmkay? :)

Ken kurittaa elää se kunniatta kuolee

Alkaa taas olemaan ihmismäinen olo, viikon olen köhinyt ja niiskuttanut avuttomana kotona. Ei lomalla saisi sairastaa.

Laitoin laitteistoni kerralla kuntoon, ostiin uudet stereot, cd-aseman tietokoneeseen ja ulkoisen kiintolevyn. Pieni urakka oli saada kaikki cd'llä olevat mpkolmoset siirrettyä mutta nyt ollaan jo voiton puolella. Olen joskus polttanu kaikki biisini koneelta cd'lle ja poistanu ko. biisit koneelta, nyt jumaliste kaksi noista cd'stä on hukassa. Ei siinä muuten mutta sattuu olemaan juuri ne jossa on kaikki ihkupihku Josh Grobanin biisit. Voe venäjä. Tiedän että ne ilmaantuu jostain joskus, mutta koko päivän olen stressannu niiden takia, pengoin jopa sukkalaatikon :D

Kaikennäköistä musiikkia sitä onkin kertyny vuosien varrella. Osa on vieläkin kuunneltavaa kamaa ja osa taas nostaa pintaan tunteen itsensä teloittamisesta.

np. Bond - Fuego

Bond on semmonen, ööö, neljän naisviulistin poppoo ja ne soittavat tuommoista poppimusiikkia viuluilla (no daah). Hieman omaperäisempää kuin Vanessa Maen Bach-coverit, vaikkakin Vanessa Mae on nykyään petrannu ja kirjoittaa enemmän musiikkia itse. Mitä tästä seuraa? Kun musiikki ei ole niin helposti nieltävää/niin poppia kuin ennen, Vanessa Maekin on joutunut menemään imagossaan huomattavasti kaupallisempaan suuntaan. Oli tyttö _hieman_ laihtunut kun kävin katsomassa hänen sivujaan tuossa jokin aika sitten.

Voi Josh, ihan harmittaa kun se levy on hukassa. Vaikka ei siellä todennäköisesti ole mitään biisejä joita ei mulla jos alkuperäisillä albumeilla jo olisi. Mutta Josh on vaan niin... söpö ^_^

Mangat tuli tällä viikolla, kaikki paitsi Death Note 3 on jo luettu. Ja jumalauta, jos ei katanat ala ensi viikolla ilmestymään niin sit alkaa päitä tippumaan, tilasin ne jo 4 viikkoa sitten, prkl.

Että semmosia mietteitä tällä kertaa, jos huomenna jo jaksais jopa töihin mennä. Maanantaina alkaa työssäoppiminen O_O

Lisää Bondia, niitä viulunaisia eikä salaista agenttia kiitos :)

-->

Gundamit rokkaa tykimmin

Olen jälleen kerran katsellut näin lomalla ollessa Gundam Seed ja Gundam Seed Destiny animesarjoja ja pitää sanoa että joka kerta pidän niistä yhä enemmän. Ennen pidin kuitenkin Seedistä enemmän kuin Destinystä, nyt alkaa osat niiden välillä vaihtua.

Gundam Seed ja Gundam Seed Destiny sijoittuu kuvitteelliseen tulevaisuuteen jossa ihmisiä on kahdenlaisia: meitä ihan normaaleja naturaaleja ja sitten on koordinaattoreita, jotka ovat ominaisuuksiltaan aivan kuin tavalliset ihmiset mutta geenimanipulaation ansiosta heidän kykynsä ovat kehittyneemmät kuin naturaalien. Heidän kehonsa vastustaa sairauksia paremmin, he oppivat nopeammin jne jne. Suurin osa koordinaattoreista asuu avaruuden siirtokunnissa, joita he kutsuvat PLANTiksi. Naturaalit asuvat pääosin maassa, mutta on valtioita, kuten Orb, jotka sallivat molempien ihmislajien asustavan maaperällään.

Vaikka kuinka ihmiskehoa manipuloitaisiin ja muunneltaisiin, ei ihmismielen perusominaisuuksia niin vain muuteta: naturaalit ovat kateellisia koordinaattoreille heidän ominaisuuksistaan ja syyttävät koordinaattoreita luonnonoikuiksi jotka pitäisi pyyhkiä maan päältä. Koordinaattorit taas julistavat olevansa uusi ihmiskunta ja näin ollen ainoita, jotka voisivat maata ja avaruutta asuttaa (Onko se oikeasti niin vaikea jakaa? Avaruudessa on ihan kiitettävästi tilaa, oltaisiin kavereita jookos?).

Jännitteet naturaalien ja koordinaattoreiden välillä pahenevat ja syttyy sota. Gundam Seed kertoo ensimmäisestä sodasta. Gundam Seed Destiny on perusjuoneltaan hyvin samanlainen Seedin kanssa, mutta perussyyt sotaan pysyvät kummassakin sarjassa samana: koordinaattorit haluvat eroon naturaaleista ja naturaalit haluvat hävittää koordinaattorit kaikesta olemassa olevasta alueavaruudesta (aivan loistava sana, alueavaruus :D).

Sarjan ytimessä on kummassakin sarjassa ristiriitaisissa tunteissa eläviä nuoria, niin sotilaita kuin siviilejä. Peruskysymys pysyy koko sarjan ajan samana: kuinka määrittelet vihollisen ja millä perusteella ihmiset julistavat sodan toisiaan vastaan. Tappaa joku vain sen takia koska hän tappoi, tappaa tappamisen vuoksi, niinkö rauha lopulta saavutetaan. Sarjoissa käydyissä sodissa on itseassa kolme osapuolta: naturaalien ja koordinaattoreiden lisäksi on ihmisiä, molemmilta puolilta, jotka uskovat että ihmiset eri rotuinakin voivat elää sovusoinnussa.

Jos ihmiset taistelevat tulevaisuuden puolesta, eivätkö ne jotka kuolevat taistelussa, menetä tuon tulevaisuuden, ja millainen tulevaisuus odottaa niitä jotka rakentavat ihmiskuntaa aseet kädessä? Jos olet koskaan itkenyt voimattomuutesi takia, eikö sinusta tule se joka saa muut itkemään, kun saat tuon voiman käsiisi? Okei, myönnettäköön, sarja on luotu paljolti hienojen mechojen (taistelurobottien) ympärille ja pitää myöntää, että itsekin henkäisen syvään joka kerta kun Shinn Asukan (niin ärsyttävä kuin hän onkin) Core Splendor lähtee matkaan Minervasta, mutta... Mielestäni Gundam Seedissä ja Destinyssä on oikeasti pointtia. Animesarjana Seed ja Destiny on varmaan täydellisiä minun kaltaisille: on angstista porukkaa johon samaistuu helposti ja sitten sitä vitun ärsyttävää porukkaa, joka saa ihmettelemään mitä helvettiä tekijöillä oli oikein mielessään (Fllay Allster, Meer Campell ja Stellar Lousier, voitte puolestani painua vittuun :D). Mättöä riittää, laiskat animaattorit kierrättävät samoja kalvoja kiitettävään tahtiin, mutta ah kun se on oikeasti ihanaa. Sitten taas filosofoidaan ja mietitään ketä vastaan tässä oikein taistellaan.

Seedin ja Destinyn suurimpana erona lienee tapa, jolla päähenkilöt huomaavat, ettei tässä touhussa ole mitään järkeä: Seedissä maan allianssi pettää omansa, mikä saa sotilaat miettimään kuinka pitkälle ja kuinka paljon ihmisiä naturaalit sokeassa raivossaan ovat valmiita uhraamaan. Destinyssä sankarilta vaikuttava PLANTin hallinnon puheenjohtajat Dullindal (*drool*, hän saisi pakkorakastaa minua koska vain :D) muuttuukin petturiksi jolla on aivan eri visiot tulevaisuudesta kuin mitä ensinäkemältä luulisi, vedoten siihen että asevarustelua (mikä on Destinyn pääpointti, joku aina hyötyy sodasta rahallisesti, kaikken eniten aseteollisuus) on oltava, koska sota ei koskaan häviä mihinkään. Kaipa todelliset aivot molempien sarjojen takana ovatkin juuri PLANTin hallinnon puheenjohtaja, Patrick Zala ja Dullindal; Zala julistaa koordinaattorit ainoaksi oikeaksi ihmisroduksi, ja Dullindal ajaa omaa maailmaansa missä ihmiset eivät saisi itse päättää asioistaan. Menee välillä ehkä vähän sekavaksi, siksi mielestäni sarja onkin useamman katselukerran arvoinen, että oikeasti huomaa kaikki yksityiskohdat ja hoksaa ihmisten oikeat tarkoitusperät.

En ole vielä löytänyt syvällisempää keskustelua Seedin ja Destinyn syvimmästä olemuksesta, jonka takia olen hieman pettynyt. Tai miettinyt, olenko jotenkin yksinkertainen kun löydän näistä sarjoista, jotka on tarkoitettu otakupoikien räiskintäfantasioiksi, mielestäni oikeasti ajattelemisen arvoisia kohtia. Mene ja tiedä.

Gundam itsessäähän ei rajoitu pelkkiin Seediin ja Destinyyn, vaan sillä on japanissa monikymmenvuotinen historia. Sarjoja on lukematon määrä ja elokuvat siihen päälle. Seedin ja Destinynkin rinnalle on tehty samaan aikajanaan sijoittuvat itsenäinen kolmen jakson pituinen webcast Gundam Seed Stargazer, joka sekin on mielestäni ihan onnistunut tuotos, tosin se ehkä ei avaudu jollei ole katsonut kahta muuta sarjaa. Seedin ja Destinyn pituuskin voi karsia jonkin verran kiinnostusta, kumpikin sarja on 50 jakson mittainen :D. Silmät ristissä sitä ollaan täälläkin katsottu välillä, myönnetään.

Jos joku Gundamiin tutustunut sattuu lukemaan tämän niin kirjoitelkaa mielipiteitä. Jos sarja herätti muitakin ajatuksia kuin kuvan läjästä lehmänsontaa niin vielä parempi. Teille jotka eivät sarjaan ole tutustuneet, suosittelen ensin katselemaan netin Gundam sivustoja ja ehkä saada jonkinlaista kuvaa sarjan tapahtumista ennen katselua, ja silloinkin pitää katsoa ehkä noin 10 jaksoa, että pääsee sarjaan edes jotenkin sisälle. Mutta omalla kohdallani en ole katunut päivää jolloin tutustuin Gundam Seed ja Gundam Seed Destiny sarjoihin.

Chairman Dullindal, pakkorakasta minua, vaadin sitä... *drool*

Ei oo tosi

Stereoiden CD-vaihtaja sanoi sopimuksensa irti kun vähän yritin takoa sille "järkeä päähän". Nyt ei tietokoneen CD-asema enää puhu mulle. Ei voi olla totta :D

Huomenna ostamaan uusia stereoita, ihan niiku niihin olis varaa, prkl.

Näin kännispäiten

...tuli avauduttua hyvän ystävän kanssa elämän tosiasioista :D No tulipa mieleeni jostain kummasta runo, jonka silloin muinoin ikuistin "päiväkirjaani":

TANKA
Talven taialle minä lauloin,
rinteessä makasimme,
yöllä kuutamossa,
kun sutta kuuntelimme.

Ehkä tämä sisäisti hienosti kaiken sen mistä tuli illan aikana avauduttua; ihmisen ylimielisyydestä, luontoäidistä ja olemisesta yhtä luonnon kanssa. Me ihmiset olemme tämän maapallon syöpä, niin sanottiin jossain misantropologian selityksessä (jos oikein nyt muistan). Ehkä jossain mielessä olen löytänyt tuosta ihmisestä sukulaissieluni vaikka en yleensä pahemmin ihmisistä piittaa.

ALV forever ;)

Kuitenkin, kuten jo edellisessä kirjoituksessa kerroin, joskus nuoruudessa ehkä elin paljon yksinäisiä vuosia. Nyt edessäni on niin sanottu päiväkirja jota pidin silloin. Paljon tuskallisia asioita, osa suoranaista eskapismia, osa tottakin. Paljon surua kuitenkin, nyt olen tottunut ajatukseen, ettei paikkani ehkä ole täällä nykymaailman menossa, vaan osana luontoa ja elämänkulkua.

Luin juuri äskettäin Margaret Cravenin kirjan "Kuulin pöllön kutsuvan", ja ihastuin. Jos kristinuskoa edustava pappikin voi tulla niin isoksi osaksi luontoa ja intiaaneja, jotka elävät luonnon ehdoilla, minäkin haluan. Vaikka kirja on täyttä fiktiota (tietääkseni), jotenkin tarina itsessään oli koskettava. Edellinen kirja jonka luin, oli Ian McEwanin kirja Lauantai, joka poikkesi tyyliltään täysin Cravenin kirjasta, mutta en voi kuin ihailla molempia kirjailijoita. Toinen tempaa mukaansa pikkutarkalla tyylillään, jossa yhden päivän selittämiseen menee n. 400 sivua, ja toinen kertoo elämän kokoisen tarinan vajaassa parissa sadassa sivussa.

Ah, kuinka kirjallisuus on ihanaa. Rakastan kirjoja.

Mistäs muuta inspiraation aihetta vanhasta päiväkirjasta löytyisi...

Aika angsti olen ollut silloin nuorempana. Sen näkee teksteistä;

"Edessämme vain muurit, tunteet pelkkää vihaa ja pelkoa. Miksi kaiken täytyy olla todellisuutta?
Edessämme vain rajaton maailma, sydämet täynnä rakkautta. Miksi kaiken täytyy olla illuusiota?"

Voi voi... joskus kauan kauan sitten.

Hei, luin joskus 14 veenä Jukka Parkkisen nuortenkirjan "Sinun tähtesi, Allstar". Onko kukaan muu lukenu? Ehkä se oli se tyyli jolla Parkkinen kirjoitti joka jäi mieleen, mutta oh man, kun se silloin kolahti. Tarinahan oli täyttä fantasiaa ja tieteishöpsää, mutta kuitenkin:

"Pudistin päätäni. Arvasin missä olisimme, kun ensi keväänä tulisi hankikanto ja kuu välkkyisi ohi kiitävien pilvien välissä kuin ratsastaisi niillä. Arvasin senkin mitä siinä ahkiossa olisi, jota kiskoimme kohti Stuorraskaidin kairaa."

Noihin sanoihin kirja päättyy. Se on yksi teini-iän merkkipaaluista. Luulen, että jos nyt lukisin kirjan, nauraisin huvittuneena sekä juonelle että omille muistelmilleni kirjasta. Mutta se oli silloin.

Eräs pitkään minua seuranneista runoista on yksi Bill Wattersonin runoista, jonka hän on tehnyt Lassi ja Leevi sarjakuvaa varten:

"Taannoin suuren päätöksen tehdyksi sain
en vaan muista minkä, mutta todistaa tuo vain
Että usein ratkaisu pienikin voi käydä tärkeäksi
vaikka usein sen ensin uskoo mitättömäksi.

Hajamielen vallassa johti kotoa pois tieni
Varmasti vasenpaan tai oikeaan (kumpiko lieni?)
Niin tai näin, horjumatta suunnassa kuljin
hiljaa mietteisiini, näemmä, itseni suljin

En syytä keksi, miksi vaelsin kauas harhaan
vaan sieltä löysin nykyisen paikkani parhaan."

Ne, jotka ovat luonani käyneet ihan fyysisesti, tietävät että tuo runo on ikuistettu myös seinälleni. Ehkä se antaa perspektiiviä silloin kun sitä eniten tarvitsen. Kuten se Fintelligensien yksi ainoa biisi, joka on oikeasti jäänyt mieleen, Katujen Jättämät Jäljet. Siinä sanotaan kuinka voi katua tehtyjä valintoja, mutta oltava ylpeä siitä missä nyt on: koska itse on päässyt niin pitkälle ja omilla jaloillaan vieläpä. Runoista puheen ollen, ah, kuinka olenkaan aina rakastanut Edgar Allan Poen runoa Korppi. Koko runo liian pitkä tänne laitettavaksi, mutta tuossapa linkki suomenkieliseen versioon jos jotain kiinnostaa: http://www.cordula.ws/poems/ravenfi.html

Oi joi, piti lukea pariin kertaan tuo läpi.

Olen joskus ollut gootti. Kyllä, gootti. Ainakin osittain. Type O Negative oli SE bändi jota kuuntelin yläasteella (kyllä, kuuntelin teiniritsana ala-asteella Bon Jovia :D), October Rustin biisien sanat olivat aika vaikuttavia. Silloin. Ei ehkä enää. Mutta olen löytänyt niille uuden merkityksen. Kun aikoinaan TON'in biiseissä laulettiin punaisesta vedestä (punaviini, haloo!), ei biisi oikein tehonnut, mutta nykyään voisin yhtyä esimerkiksi joulun aikaan seuraavaan sanoitukseen:

"Whoa mistletoe
(it's growing cold)
I'm seeing ghosts
(I'm drinking old)
Red water
Red water
Red water chase them away"

Type O Negativen laulaja ja biisintekijä Peter Steele on tunnettu muun muassa masennuksestaan ja itsemurha-ajatuksistaan, siksi jokaisen tyttöystävän jättäminen on tuntunut "ranteet auki"-tilanteelta, joten mitä vielä ihmettelet näitä sanoituksia? Totaalista angstia, kaikessa raakuudessaan. Tähän mennessä P.S. on saanut tunteet biiseihin, toivottavasti sama jatkuu tulevaisuudessa. Jäämme kuitenkin kaipaamaan October Rustin kaltaisia sanoituksia (okei okei, My Girlfriend's Girlfriend ei ehkä edusta sitä korkeinta ahdistustasoa, mutta mitä sitten?!).

Mutta entäs Astor Piazzolla ja klassinen musiikki? Tanko on se mikä parhaiten suomalaisilta taittuu, siitä huolimatta paras tango tulee eteläamerikasta. Ja klassinen musiikki Euroopasta. Mozart, Beethoven, jopa Sibelius. Jopa nykypäivän tulkitsijat, Helmut "olen oikeasti paska ja haluan tästä vain rahaa" Lotti, Josh Groban, Sarah Brightman, Luciano Pavarotti ja muut ah niin ihanat "hyödymme vanhojen biisien kierrätyksestä", nostamme arvoon arvaamattomaan vain, koska näillä yksilöillä on ennenkuulumattomia kykyjä. Paskat. He vain tietävät mikä myy, ja osaavat myydä tuotteensa oikeille ihmisille. Sarah Brightman ja kelttiläinen musiikki, anyone? Vai oliko se Enya, ei noita kaikkia muista.

Yllättäen paras jazz tulee niinkin hassusta paikasta kuin Japanista. Yoko Kanno on nero. Jostain joskus luin että Japani on epäjazzisin maa mitä on olemassa, mutta saanen olla eri mieltä. Pelkästään animesarja Cowboy Bebopin soundtrackin ajatteleminen saa kylmät väreet nousemaan. Jazzkaupungissa varttuneena ihmettelen miksei tätä musiikkineroa ole vielä kutsuttu vierailulle. Kai muutaman miljoonan ihmisen populaatio tuotaa myös tämmöistä, väistämättä.

Japanilaisesta musiikista puheenollen, on ollut hassua huomata mistä kulttuureista japanilaiset ammentavat ideansa. On ollut helpottavaa huomata, ettei amerikkalainen hapatus paista ainakaan kovin näkyvästi läpi kaikesta siitä mitä nousevan auringon maasta syydetään, mutta venäläiset ja eurooppalaiset vaikutteet kyllä näkyvät. Kiitettävän moni mangaka ammentaa ideansa esimerkiksi viktoriaanisen ajan Lontoosta tai entä Transylvanian vampyyritarinat, en edes viitsi aloittaa niistä puhumista :D Hollywood-hapatus (lue: paskaa, vaikka Hugh Jackman onkin söpis) Van Helsing perustuu mangaan, vaikka alkuperäinen Hellsing-manga perustuukin Bram Stokerin Dracula-tarinaan. Kuka matkii ja ketä, siitä en osaa sanoa. Viimeisimpien tutkimusteni perusteella japanilainen peliteollisuus on ainakin repinyt kaiken irti Draculasta ja hänen pojastaan, Adrianista.

Ah, kuka pystyy vastustamaan komeita Belmontin vampyyrintappajia? En minä ainakaan :D

Minulla on idea miten saada suomalainen musiikki menestymään: hommataan meitä suomalaisia muutama sata miljoona lisää, silloin ei tarvitse lähteä rajojen ulkopuolelle suosiota tavoittelemaan tai edes vaihtaa kieltä pois kotimaisesta suomen kielestä. Japanilaiset artistit tämän ovat ainakin huomanneet, eivätkä vaihda englantiin kuin vahingossa eivätkä missään tapauksessa tee sitä Japanin ulkopuolella, perkele. Mitä sitä nyt muuttamaan, kun kotimaan markkinat ovat jo itsessään niin suuret. Täällä kun teet piisin niin neljä ihmistä viidestä sanoo "paska biisi" (minä mukaanlukien :D) ja yksi sanoo "no meneehän tää" ja ostaa levyn. Semmosta se nykyajan musiikkibisnes Suomessa on, ihan tosi.

Kaikkia ajatuksia sitä kännispäiten tulee tuotua ilmi. Teiniritsavuosista vielä laittaa runon tähän päätteeksi:

"Sinä vanha piruparka
ei edes sääliä ole silmissäni
sinua katson halveksien.
Hävisit.
Tiesit aina, ettet pystyisi minua huijaamaan.
Muut eivät tietäneet minne mennä
ja sinä yritit raahata heidät mukanasi.
Minusta se näytti kuin sokea olisi taluttanut sokeaa.
Sinä vanha piruparka.

Ojensit kätesi tietäen, etten siihen koskaan tarttuisi.
Ketä sinä yrität oikein huijata?
Sinä vanha piruparka.

Vastauksia et edes etsinyt.
Sinulle kaikki oli niin yksinkertaista.
Joku vanhempi kuin sinä.
Sinä vanha piruparka.

Nurkassasi häveten.
Sinä vanha piruparka.
Sinun täytyy olla kovin yksinäinen."

Voi vittu, joo.... :D Nyt nukkumaan -->

"I am the voyager
I have tasted pleasures of the flesh
breath the pleasures of the body
and drunk the pleasures of the mind
To reach the point I've attained
Clear focus and defined."

CalaMighty, over and out.

Siis hetkinen...

Kävin juuri vanhoja päiväkirjamerkintöjä läpi tuolla IRC-gallerian puolella ja totesin antavani varmaan ainakin osittain emo-kuvan itsestäni. Hoh hoijaa :D

Oikeasti olen viatonta poppimusaa kuunteleva yksinnysvääjä, silti aika positiivinen luonteeltani. Ajattelin vain korjata tämän, jos joku on toisin luullut.

Ja kuuntelen minä muutakin helppoa poppikomppia. Ei ole vain oikein sellaista bändiä josta pitäisi enemmänkin, raskaamman musan puolella meinaan. Monilta artisteilta voi löytyä yksi tai kaksi hyvää kipaletta mutta yleisesti ottaen ainakin suomalainen metallitarjonta on aika paskaa, IMHO. En ainakaan osaa ottaa sitä kovin vakavasti. En silti ota poppiakaan vakavasti.

Tai kyse on vain asenteesta. Hevi on parasta tuoreena, niiku Anna sanois.

Tiesittekö, etten omista televisiota ja harvoin tulee kuunneltua radiotakaan? Olen tottunut hakemaan musiikkini muita kanavia pitkin. (Juu, en kannata watetustakaan.)

Jazzkaupungissa asuvana on ollut mielenkiintoista huomata ettei täällä perähikiällä ole todellakaan jazzklubia jossa voisi käydä hengailemassa ja kuuntelemassa hyvää musiikkia. Tai miksei klassisen musiikin edustajista Josh Groban ole vieläkään esiintynyt Suomessa. Huutava vääryys meitä kirkuvia fanityttöjä kohtaan. Frank Sinatran musiikin puutteeseen pitäisi olla tulossa muutos, kunhan saadaan kaverin kanssa meidän Herrasmiesklubi perustettua.

Raskaamman musan puolelta on viime aikoina tullut kuunneltua Corporate Avengeria, parit sanoitukset avautui paremmin toisella kuuntelukerralla. Muistin omistavani Dee Brownin kirjan intiaanien tuhosta. Aloitin itse asiassa kirjoittamaan pidempää postausta intiaaneista ja CA:n musiikista, uskosta ja uskonnoista, mutta se jäi vielä vedoksen asteelle. Ehkä joskus julkaisen, ehkä en :)

Todellakin aika mennä nukkumaan.

"Tässä elämä on, oma kallis ja tarpeeton."

Jos tänne voisi mieltään raottaa

"Hei, olen Satu, ja tämä on ensimmäinen varsinainen blogimerkintäni."

*clap, clap, clap*!

Jo jonkin aikaa on tehnyt kirjoittaa ajatuksiaan esille, katsotaan jos se onnistuisi tämän avulla. Kuten nimestäkin voi päätellä, läheskään aina ei ajatukset liiku tässä maailmassa vaan ihan muualla.

Totuus on tuolla ulkona. Tai jotain. Älkää ottako niin vakavasti. Naura ongelmillesi, niin muutkin tekevät.

Ajatuksia herättävä

Löysinpä koneelta yhtyeen nimeltä Corporate Avenger musiikkia. Yhtyeestä en tiedä sen tarkemmin, käsittääkseni he ovat aiheuttaneet paljon harmaita hiuksia uudella mantereella sanoituksien takia varsinkin Bushin hallinnolle.

Bändin viralliselta nettisivulta ei ehkä tätä vaikutelmaa ensimmäiseksi saa. Sivuilla puhutaan kuinka alkuperäisenä ajatuksena on ollut saattaa ihmiset tietoiseksi omasta perimästään ja jokainen elämä ja hetki ovat lahjoja, joita pitää vaalia ja arvostaa. Aika hieno tavoite. Se mikä itselläkin ensimmäiseksi särähti korvaan (ei ehkä niinkään negatiivisena asiana) bändistä oli tietysti heidän musiikkinsa ja sanoitukset. Biisit kuten Bible is Bullshit ja War Is Good eivät ehkä ensimmäisenä herätä positiivisia mielikuvia, joten en ihmettele jos Yrjö nuorempi kannattajineen on vähän älähtänyt tästä poppoosta.

Tarkempi tutkiminen kuitenkin paljastaa yllättävänkin hyvää sanomaa: heille (meille) jotka pyrkivät ajattelemaan myös omilla aivoillaan, monet sanoituksista voivat avata moniakin uusia näkökulmia joita tutkia. Yhtyeen jäsenet kertovat uskovansa jumalaan (jo heti etusivulla, onkohan tämä vastustajien pehmentämistä :)), mutta samaan aikaan saarnaavat kuinka kristityt tappoivat intiaanit ja raamattu monen muun uskonnollisen kirjan tavoin on vain ihmisen kirjoittama kirja, eikä niillä ole jumaluuden kanssa mitään tekemistä. Monet yhtyeen vihamiehet ovatkin tarttuneet näihin epäkohtiin mitä ovat huomanneet.

Se mikä on jäänyt epäilijöiltä ja vihaajilta huomaamatta, on suoranainen sokeus omien mielipiteidensä edessä. Yhtyeen jäsenet sanovat uskovansa jumalaan, mutta eri uskontojen jumalia on niin paljon, että koko ajatus kokee inflaation heti alkutekijöissään. Monet yhtyeen laulut puhuvat intiaaneista ja heidän uskostaan maahan, kaiken luojaan. Tähän ajatusmaailman on itseni ainakin itseni hyvin helppo samaistua.

Mikä minua häiritsee monissa ihmisissä on, kuten sanoin, sokeus omille mielipiteilleen. Varmasti jokainen syyllistyy tähän jossain vaiheessa elämää, kun kokee oman arvomaailmansa ja mielipiteensä hyvinkin oikeaksi. Täydellinen avoimuus asioita kohtaa on ehkä mahdottomuus, mutta onko kaiken tiedon kattava valaistuminenkaan mahdollista? Siihen kai kaikki pyrkivät, vai olenko ihan hakoteillä? En väitä olevani perillä yhtään mistään, mutta jotenkin minunkin on ajatusmaailmani rakennettava, siksi haluankin koko ajan rakentaa tietoisuuttani uudella tiedolla. Kaikista rasittavimpia ovat ihmiset jotka tyytyvät niin vähään, eivät halua oivaltaa tai kokea riemua uusien näkökulmien löytämisestä, vaan pysyvät itsepäisesti kannassaan ja tyytyvät siihen vähäiseen tietoon, jonka varaan tietoisuutensa rakentavat. Argh!

(Tässä kohtaa lukiessani omaa tekstiäni, tuli mieleen Richard Bachin Lokki Joonatan-kirjan kohta jossa Joonatan karkoitettiin laumasta koska halusi oppia lentämään:

"Lokki Joonatan vietti lopun elämäänsä yksin, mutta se lensi kauas uloimpien luotojen tuolle puolen. Eikä sen ainoana suruna ollut yksinäisyys, vaan se, että muut lokit kieltäytyivät uskomasta niitä odottavan lennon ihanuutta, että ne kieltäytyivät avaamasta silmiään ja näkemästä.

Se, mitä Joonatan kerran oli toivonut koko laumalle, koitui nyt vain sen omaksi hyväksi: se oppi lentämään. Eikä se murehtinut hintaa, joka sen oli ollut siitä maksettava. Lokki Joonatan huomasi, että ikävystyminen ja pelko ja suuttumus ovat syitä, joiden vuoksi lokin elämä on kovin lyhyt, ja koska nämä seikat olivat poissa sen omista ajatuksista, sen elämästä tuli todella pitkä ja upea."

Osuu ja oppuaa, ainakin omalla kohdallani.)

Miten tämä siis liittyy mitenkään CA:n musiikkiin? Ehkä esimerkiksi Christians Murdered Indians käynnisti jonkinnäköisen ahaa-elämyksen sisälläni, näkökulma "uskon jumalaan, kaiken luojaan, mutta en usko raamattuun joka on ihmisen kirjoittama" tuntui jotenkin uskomattoman hyvältä. Miksen ole pystynyt miettimään tätä näkökulmaa aikaisemmin itseeni? Yllätinpä taas itseni pohdiskelemasta omaa ajatusmaailmaani.

Hyvänä lukemisena asiaan toimii Dee Brownin kirja Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen, joka kertoo uuden mantereen valloituksesta intiaanien näkökulmasta. "He antoivat meille monia lupauksia, enemmän kuin voin muistaa, mutta he pitivät vain yhden: he lupasivat ottaa meidän maamme ja he ottivat sen." Sioux-päällikkö Punainen Pilvi.

Mitä siis halusin sanoa? Sen, että älkää ottako ainakaan Corporate Avenger yhtyeen sanoituksia niin kuolemanvakavasti, vaikka niistä voi oikeasti löytyä kuolemanvakavia ajatuksenaiheita :)


"We believe in the earth, the sky and dreams
The universe and the creator who gave us these
The sacred gift of life and human beings
That makes you perpetrate the hate to ahnilate

So here I am the savage civilized
Voice of the dead and my ancestor's cries
And like the ghosts of this land you can't erase
I see blood on the hands of the master race.

500 years of manifest destiny
500 years of resistance to the enemy

You have faith in the rivers, the mountains, the trees
We've a murdering god to replace all of these
With the blood of forgiveness you too can be free
Or the wrath of Jehovah you're sure to receive

We will baptize you with the blood of the lamb
With the sword and the gospel we will conquer your land
You will join our church and be glad to be saved
Or we'll slaughter your children and your women we'll rape.

Christians murdered Indians

I see blood on the hands of the master race."

Katkelma Corporate Averger yhtyeen laulusta Christians Murdered Indians